Usein kysytyt tunteet
Erityislapsen vanhemmuus voi herättää monenlaisia tunteita. Joskus ne voivat tuntua ristiriitaisilta tai jopa yllättäviltä.
Tunteille ei ole oikeaa tai väärää järjestystä. Jokainen vanhempi kokee tilanteensa omalla tavallaan.
Ehkä löydät tältä sivulta ajatuksen, joka muistuttaa, ettet ole tunteidesi kanssa yksin.
Onko väärin tuntea surua?
Ei.
Moni vanhempi suree sitä, että tulevaisuus näyttää erilaiselta kuin oli kuvitellut. Suru ei tarkoita, että rakastaisit lastasi vähemmän.
Voit samaan aikaan rakastaa lastasi suunnattomasti ja surra sitä, että elämä muuttui.
Nämä tunteet voivat kulkea rinnakkain.
Miksi tunnen helpotusta diagnoosista?
Helpotus on hyvin tavallinen tunne.
Diagnoosi voi tuoda selityksen asioille, joita on pitkään ihmetellyt. Se voi avata ovia oikeanlaisen tuen piiriin ja antaa sanoja omille kokemuksille.
Helpotus ei vähennä rakkautta lasta kohtaan.
Miksi tunnen syyllisyyttä?
Moni vanhempi miettii, olisiko voinut tehdä jotain toisin.
Useimmiten vastaus on: et.
Syyllisyyden tunne kertoo usein siitä, kuinka paljon välität lapsestasi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisit tehnyt jotain väärin.
Entä jos en jaksa?
Kenenkään ei tarvitse jaksaa joka päivä.
Se ei tee sinusta huonoa vanhempaa.
Väsymys kertoo usein siitä, että olet kantanut paljon pitkän aikaa.
Apua saa pyytää. Lepoa saa tarvita.
Miksi tunnen kateutta?
Joskus voi tuntua raskaalta katsoa, kuinka toisten arki näyttää helpommalta.
Kateus ei tee sinusta huonoa ihmistä.
Se kertoo usein siitä, että kaipaat itsekin keveyttä omaan arkeesi.
Saanko iloita?
Saat iloita lapsesi onnistumisista, yhteisistä hetkistä ja tavallisesta arjesta.
Ilo ei vähennä vaikeuksia, eikä vaikeudet vie pois oikeutta iloon.
Ne voivat kulkea rinnakkain.
Entä jos en tiedä, mitä tunnen?
Sekin on tavallista.
Joskus mieli suojaa meitä niin, ettei kaikkea pysty käsittelemään heti.
Tunteet voivat tulla vähitellen.
Niille ei ole aikataulua.
💙 Erityislapsen vanhemmuus ei ole vain käytännön asioita, vaan myös tunteita.
Niille voi antaa tilaa.
Ne muuttuvat ajan myötä, mutta niiden ei tarvitse kadota, jotta elämä voisi tuntua hyvältä.
Ole itsellesi yhtä lempeä kuin olet lapsellesi.
💙 Kahta tunnetta ei tarvitse valita. Voit olla samaan aikaan surullinen ja toiveikas.
💙 Vanhemmuutta ei mitata sillä, kuinka vähän tunnet vaikeita tunteita, vaan sillä, että jatkat niidenkin kanssa eteenpäin.